Mielen osoittamista ja uusia tuttavuuksia

Taas on ollut niin kiire, että tapahtumien muistiin kirjoittaminen on tyystin jäänyt! Kerron nyt viimeisen reilun viikon tapahtumista kertarysäyksellä, mutta laitan kyllä väleihin kuvia piristykseksi. Kävin töiden ohessa ainakin mielenosoituksessa, keikalla, vegemessuilla, kampaajalla ja näin useampaa vanhaa sekä uutta tuttavuutta. :) Paljon piristystä arjen puurtamisen lisäksi. Tänään pitää käydä aikaisin nukkumaan, että jaksaa tehdä töitä kaksi viikkoa putkeen ennen opintovapaan alkua! Työviikoista jälkimmäisellä tulee vielä kaksi satsia yökyläläisiäkin arkea vauhdittamaan.



17. helmikuuta järjestettiin Eläinten ääni -mielenosoitus. Facebook-tapahtumassa kerrottaan esimerkiki seuraavaa:

"Hallituksen esityksestä uudeksi eläinsuojelulaiksi puuttuvat tyystin sellaiset asiat kuin parsinavetoiden ja porsitushäkkien sekä turkistarhauksen kieltäminen, jatkuva vedensaanti eläinten pysyvissä pitopaikoissa sekä koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti. Ilman näitä keskeisimpiä uudistuksia uutta eläinsuojelulakia ei voida hyväksyä."

Nopeasti lukaistuna saattaa vaikuttaa vähäpätöisiltä asioilta, mutta Suomen eläinsuojelulaki nykyisellään (ja todennäköisesti seuraavat parikymmentä vuotta, ellei kukaan protestoi lakiesitystä) poikkeaa paljon monesta muusta läheisestä sivistysvaltiosta. Toivoisin, että tulevaisuudessa sekä yleisesti söpöinä ajateltujen että lähinnä hyödykkeinä käytettävien eläinten olot olisivat hyvinvoinnin puolesta samankaltaiset. Turkiseläimet ovat valloittavan ihania tuntevia otuksia, mutta nykyisellään niiden ei tarvitse kuin pienessä verkkokopissa tasapainotella viruen. Uusi eläinsuojelulaki voisi yrittää edes taata juomaveden kaikille ihmisten kanssa eläville eläimille. Turkistarhauksen toivoisin tietenkin loppuvan kokonaan, mutta jotenkin tuntuu, että Suomi on sellaisessa muutoksessa aivan viimeisenä. Tiesitkö, että Suomessa tapetaan vuosittain noin neljä miljoonaa puolivuotiasta supikoiraa, kettua tai minkkiä sähkövirralla ja kaasulla? Et varmaan ole edes varma, onko pipokoristeesi tai hupunreunasi aitoa vai tekoturkista? Niin turhaa!

Mielenosoituksissa on aina hienoa olla mukana. Määrällisesti meitä oli noin tuhat eli oikeastaan aika huomaamaton luku. En nähnyt mediassa juurikaan keskustelua tapahtumasta. Marssittiin nyt äänekkäästi kuitenkin. Eiköhän näitä isompiakin tempauksia vielä järjestetä. Pelkkää turkistarhausta vastaan olen joskus marssinut, ja muistelisin, että meitä olisi ollut noin seitsemän tuhatta silloin?


Eläinten puolustamisen teemaan sopien kävin lauantaina 24.2. Kaapelitehtaalla Vegemessuilla. Kahden kaverin kera kierreltiin lähes kolme tuntia esittelijöiden ständejä. Maistiaisia oli tarjolla runsaasti jokaisella ja hieman tuli paha olokin, kun vuorotellen mätettiin suolaista sekä makeaa. Suurimman osan tuotteista tiesin ennestään vaikken kaikkia ollutkaan maistanut. Apetitin vegepitsa oli herkullista mättöä ja isojen kaupunkien R-Kioskien hyllyihin saapuvat vegevälipalat maistuivat. Sen sijaan esillä ollut vegejuusto oli kaikkien mielestä kamalaa ja maku piti kadottaa suusta toisella ilmaisherkuttelukierroksella. En juurikaan ostellut mitään mukaan, vaikka kotimatka olisi ollut sopivan lyhyt pakasteidenkin kannalta. Ostin pistaasipullia, sipsiä ja Eläinsuojelukeskus Tuulispään kangaskassin. Hyvä reissu ja varmasti menen ensi vuonnakin kuulemaan uusista tuulista! Pitää mennä sen verta nälkäisempänä paikalle, että jaksaa kokeilla paikalla olevia vegeravintoloitakin.


Viime viikolla ohjelmaa järjesti myös kampaamo nimeltä Noir Concept, joka sijaistsee Kalevankadulla Vin Vin -baarin sisällä. Tunnelmallinen paikka ja halutessaan juomia voi siemailla hiustenlaiton ohessa. Varasin ajan Timma-sovelluksen kautta, josta näkee kätevästi omaa sijaintia lähhellä olevat kampaamot tarjouksineen sekä vapaine aikoineen. Varauksen voi tehdä sovelluksessa ja tosiaan saattaa tulla normaalihintoja halvemmaksi. Niinpä kävi minullekin, kun töistä lähtiessä huomasin lähellä olevan kampaamon tarjoavan viiden minuutin päästä sopuhintaan väriä ja leikkausta. Oli niin hyvä tarjous, etten välittänyt, vaikka paikka näytti kuvassa fiiniltä ja oma juurikasvu hävetti jo valmiiksi.

Kampaajasta huomasi selvästi ilmeen vakavoitumisen, kun otin pipon päästä pois, ja koska en ollut päivän viimeinen asiakas, niin kyllä se kiirehtiminen palvelussa tuntui. Ehkä myös näkyi lopputuloksessa. Koin käsittelyn kovakouraisena ja tunnelma olisi ollut kireä, ellei ympärillä olisi ollut niin kaunista ja muiden kampaajien sekä asiakkaiden juttelut niin kiinnostavia. Kampaajani kuitenkin itse ehdotti lopuksi, että tasoitettaisiin laikukas väri viikon loppupuolella ja jätettäisiin leikkuu siiheksi. Sehän sopi ja toisella kerralla voisin sanoa jopa nauttineeni käynnistä. Varasimme jo toukokuulle seuraavan ajan, jolloin värjätään lähinnä juurikasvu pois ja maistellaan talon viinejä.


Ehkä on jo aika alkaa käydä säännöllisesti kampaajalla? Lopputuloskin on varmasti siistimpi, kun kampaaja tulee tutuksi ja värit ovat samoja. Otsatukan rippeetkin katosi jonnekin! Jossain vaiheessa toivon kyllä tummempaa harmaata, mutta vaaleammasta oli helpompi aloittaa.



Sunnuntaita ja vieraita varten olisi pitänyt nukkua vähän enemmän, mutta mitä turhia! Vegemessujen jälkeen pääsin viimeinkin viemään äitini katsomaan Jori Hulkkosta. Iso Roban We got beefin tilalle avasi viime vuonna Jackie Bar. Nyt siellä oli klo 21-03 hämyistä musiikkiaan soittelemassa Jori ja samalla saattoi nauttia talon pitsaa. Arvelinkin, että tuollaiset synkät kasarikonesoundit uppoisivat meihin molempiin, joten viihdyttiin paikalla melkein pilkkuun asti. Pitsakin oli herkkua ja vegevaihtoehtoja tarjolla monta! Yläkuvassa Jori näyttää peukkua ravintoloitsija/musamies Antto Melasniemen kanssa. Alempana melko uusi Jorin musavideo. Suosittelen käymään joskus keikalla. Olen käynyt ystävien kanssa aiemmin Lavaklubilla ja Kaikussa herraa katsomassa. Hän on aivan omaa luokkaansa tunnelmoinnissa!

Kommentit

Suositut tekstit