Karvakasoista

Vihreiltä niityiltä: Benjamin, Pinja, Luna

Kotona kuuluu olla lemmikkieläimiä. Sisaruksien sijaan lapsuuskodissani vieraili gerbiilejä, hamsteri sekä marsu. Näistä kaksi viimeisintä lajia ovat jääneet rakkaimpina mieleen. Siksi siis 2011 opiskelija-asuntoon muuttaessa marsujen hankkiminen tuntui luonnolliselta. Modernissa marsukodissa on tottakai vähintään kaksi marsua ja mahdollisimman iso häkki tai aitaus. Niinpä pieni sisustaja minussa on saanut paljon hupia myös marsujen asuinmiljöiden suunnittelusta.

Opiskelujen jälkeen ja työelämässä jo tovin viettäneenä ajatus koiran hankkimisesta heräsi. Ihmistä kaipaava ja rohkeammin sen näyttävä laji kiinnosti. Ensin päätin kuitenkin muistella kaksi vuotta hamsteriomistajan elämää, jonka jälkeen totesin, että koirakuumeeseen ei auta hamsteri. Mummolan naapurissa oli 90-luvulla perhoskoira ja rotu oli jäänyt erityisesti mieleeni. Siinä oli jotain erityistä jopa muihin koiriin verrattuna. Ja ovathan papillonit sekä phalénet maailman kuudenneksi viisaimpia koiria!

2017:

Taidan vain listata tämän sivun loppuun muutamia kuvia, koska niin paljon on jokaisen eläinyksilön kanssa tullut koettua, ettei voi muutamaan lauseeseen tiivistää. Viime vuosina on tullut menetettyä monta rakasta joko yllättäen tai pitkän taistelun uuvuttamana. Nyt kotona on onnellinen toisesta silmästä puolisokea Marcel-perhoskoira sekä marsut Madde ja Valma. Marcel haettiin poikaystävän kanssa kotiin Kouvolasta kasvattajalta, Madden saimme menehtyneen marsun tilalle netti-ilmoituksella pari vuotta sitten ja Valman hain lokakuussa Turusta kasvattajalta Madden jäätyä yksin. Haaveissa olisi kasvattaa joskus marsulauma takaisin edes kolmeen tai sitten saada sosiaaliselle Marcelille koirakaveri. Tällä hetkellä kuitenkin kaksi työpaikkaa ja yamk-jatko-opinnot vievät kovasti energiaa, joten eiköhän tällä kokoonpanolla vielä jatketa! Aina voi kuitenkin haaveilla ja suunnitella?