Yökylässä

Meillä kävi pitkästä aikaa yökyläläinen! Keskiviikkona saapui lapsuudenkylästäni ala-asteluokkakaverini ja lähti sunnuntaina päiväsaikaan takaisin. Harmikseni minulla oli töitä torstaihin saakka ja torstai-iltana vielä ammattiosastoni yhdysjäsenkokous, johon halusin välttämättä osallistua. Muutenkin aina viikolla väsyttää, mutta täytyy todeta, että työt ja velvollisuudet veivät mehut tällä kertaa "ihan hualella". Kroppa olisi tahtonut nukkua perjantaina kellon ympäri, mutta onneksi mieli halusi viedä kyläläistä elämysmatkoille.

Olen asunut ennen Helsinkiä Joutsenossa, Hämeenlinnassa sekä Joensuussa. Keskenään nuo paikkakunnat ovat todella erilaisia ja aina entisiä luokkakavereita tavatessa väkisinkin miettii, millainenkohan elämästäni olisi tullut, jos en olisi joltakin kotikunnistani lähtenyt. Eihän sitä koskaan todella tiedä, mutta silti kiehtova ajatusleikki. Kaupunkien kuhina ja valomeri ovat aina kutsuneet minua, joten luulen, että kaupungissa kulkeminen ja seikkailu olisi silti tullut tutuksi? Riippuu tietenkin elämäntilanteesta, onko edes mahdollista reissata vai jääkö vain haaveeksi. Tuo haave voi sitten jonain päivänä toteutua vaikka viikonloppureissuna Lontooseen. Siinäpä muuten yksi yleinen matkakohde, joka on minulle vielä aivan tuntematon!

Viimeiset kaksi vuotta olen ollut osittaisella opintovapaalla, joten matkustelu ei ole ollut ajankohtaista. Entäpä jos asuisinkin kaukana lentokentistä, kaitsisin pieniä lapsia eikä omalla paikkakunnalla olisi alani töitä? Tuon ajatusleikin jälkeen olen ollut taas kiitollisempi varmasta keskituloisesta palkastani. Tai siltä se ainakin nyt tuntuu, kun ei tarvitse enää maksaa koko vuokraa yksin. Opintovapaan päätyttyä olen voinut joka kuukausi jopa valita, haluanko säästää vähän ylimääräistä rahaa vai kenties käydä ulkona ja ostaa hömppää! Lapsia en ole koskaan kaivannut, mutta omasta kodista haaveillut kyllä. Koira toisaalta tykkäisi maalaiselämästä... Nyt kuitenkin rakastan liikaa tuota merimaisemaa sekä muutaman minuutin välein kiitävää metroa muuttaakseni enää muualle. Kiinnostavia tapahtumiakin olisi ollut yökyläläiselle tarjolla vaikka kuinka, jos aika olisi riittänyt. Toisaalta pakko kyllä todeta, ettei oma jaksaminen olisi viikonloppunakaan riittänyt ihan joka paikkaan, kun harvoin Helsingissä käyvä ystäväni ei uskaltautunut yksin ulos. Onneksi häneltä löytyi muutamia muitakin tuttuja pääkaupunkiseudulta, niin pääsin hetkeksi myös omilleni, kun kävin lyhyen bussimatkan Hesyn toimistolle ja takaisin.

Että niin... Iloitaan rakkaista ja muistetaan tehdä pieniä tutkiskelumatkoja omaan elämään. Se auttaa huimasti huomaamaan niitä hyviä asioita ja ehkä myös asettamaan askelet kohti haaveiden toteutumista. Elän taas jollakin osa-alueella aivan erilaista elämää kuin vaikkapa vuosi sitten, mutta hiljalleen tapahtuvia muutoksia ei aina pysähtymättä huomaa.

En tullut napsineeksi ajastamme yhtäkään kuvaa, joten laitetaan tähän loppuun karvakavereiden kotielämästä kuvia. Marcel ahnehtii (muttei saa), Madde muistaa levätä ja Valma on oravamaiselle tyylilleen uskollinen.