Katinkas Amalia ja muita karvanaamoja

No olkoot tässä alussa nyt yksi samalla kertaa räpsäisty otos Marcelista, niin onpas sekin aihe taas käsitelty:

(On se söpö!)

 Ja sitten edetään uuteen asukkiimme Valmaan! Valman hienompi nimi on Katinkas Amalia ja aiemmassa kodissa häntä kutsuttiin Almaksi. Kävi kuitenkin niin, että kaverin lemmikkikoira oli jo Alma, niin olisi mennyt liian helposti keskusteluissa vellit ja jauhot sekaisin. Pari viikkoa meni väkisin Almaa Valmaksi korjatessa, mutta nyt se on meidän Valma, Valmis, Valmiina yms. Isoäitini nimi on myös Valma, mutta häntäpä ei sillä nimellä kutsuta, niin varmasti vältytään sekaannuksilta. :)

Valma on rodultaan abessiinialainen ja väriltään brindle. Marsutietokannan mukainen kasvattaja on Katja Nyström, mutta meille Valma tuli Carolina Clayhillssiltä yhden poikueen jälkeen ja kuuluu ilmeisesti ennemmin Carolinan kasvattilinjaan kuin Katjan (jos näitä juttuja yhtään ymmärrän). Tyttö täyttää 29.11. vuoden eli pian päästään juhlimaan!

Alussa Valma oli kovin arka. Matka Turusta Helsinkiin oli pitkä ja perillä odotti ihan uudenlainen aitaus ilman puruja tai kattoa. Vastassa paljon isompi tyttömarsu ja juuri oli edellisenä päivänä hammas katkennut tulisemman kaksikon väliin joutuessa! Helposti sitä tulee epäluuloiseksi.

Maddesta ja Valmasta tuli kuitenkin samantien ystävät. Madde on ollut pelkästään kiltti toiselle vaikka helppo olisi ollut alkaa epävarmaa pientä pompottamaan. On ollut ihanaa seurata pitkästä aikaa nuoren marsun meininkejä. Valma on kova juoksemaan, iloitsemaan ja varsinkin kiipeämään! Korkeus ei päätä huimaa, joten piti olla aika tarkkana, mistä mihin Valma pystyykään kapuamaan. Samalla tuli ajatus, että kyllä tuohon aitaukseen pitää toinen kerros rappusineen saada.

Madden pömppömaha kasvoi aikanaan laihaa Pinjaa lihotellessa.
Onneksi nyt on nuori kaveri juoksuttamassa taas takaisin kuntoon!

Pesuhetki

Luulen, että poikaystäväni on aby-fani!

Ah, mitkä tulenlieskat löytyvätkään turkista!

Napsin näitä kuvia eilen ja voi kun oli vaikeaa pitkästä aikaa halpisjärkkärillä leikkiä! Pitää jatkaa harjoituksia taas mahdollisimman pian. Kuvia räpsiessä huomaa hyvin myös marsujen pienet suloiset eleet. Muutama haukottelu ja venyttely olisi ollut kiva tallentaa, mutta olin liian hidas!