Muutakin kuin pikkujouluja

Huisin vauhdikas viikonloppu alkaa olla takana. Työviikkokin oli jo kiireinen, kun röntgenin sihteeri- ja ilmoittautumistoiminta loppui ja oman työn ohessa sai sitten etsiskellä asiakkaita ympäri sairaalan käytäviä. Ehkäpä se siitä. Kertokaa ihmeessä, jos olette joskus käyneet röntgenissä, jossa ei ilmoittauduta erikseen vaan odotellaan käytävällä. Miten käytäntö oli toteutettu?

Perjantai olikin sitten onneksi muuten vapaa, mutta illalla oli firman pikkujoulut Sipulissa. Miljöö oli fiini ja työkaverit hienoina, mutta ruuasta en niinkään pitänyt enkä oikein päässyt jutustelulle otolliseen pöytään. Olin siis kaksin ystäväni Paulan kanssa ja vähän poukkoiltiin moikkailemassa tuttuja puolin ja toisin. Illasta ikimuistoisemman teki trubaduuri, joka sattui olemaan entuudestaan tuttu henkilö ja aivan sattumalta joku oli hänet bongannut meidän pikkujouluihin. Tommi Kaikkonen esiintyi siis tovin ruokailun yhteydessä ja sen jälkeen olinkin valmis kaikkoamaan jo kotia kohti. Pikkujouluista selvitty! Olen ihan tyytyväinen, etten nähnyt enempää juhlintoja. Mieluummin juhlin kavereiden kesken kuin pomojen silmien edessä. :)

Lauantaina tuli poikaystävän wanha ystävä meille istuskelemaan ja valmistauduttiin yhdessä View'n levyjulkkareihin. Tai poikaystävä lähti itseasiassa tuhlaamaan synttärilahjaksi saamaansa Devin The Duden keikkalippua Nosturiin kymmenen maissa ja me lähdettiin sitten Annin kanssa kaksin Korjaamolle kahdentoista jälkeen. Jep, ovet aukesi kahdeltatoista, mutta dj ja lämppäri soittivat onneksi vain puolituntia kumpainenkin. Puoli kahden maissa musat loppuivat kuulutukseen. Oli aika katsoa todella tyylikäs ehkä viitisen tai kymmenisen minuuttia kestävä lyhytelokuva albumin teosta. Todella upea se olikin ja monesti sen aikana piti päästää hurrauksia ilmoille. Olen joskus bongannut View'n YleX:n soittolistalta ja musiikki teki vaikutuksen samantien. Moni ei tee Suomessa yhtä kansainvälisen kuuloista musiikkia. Välillä ihan unohtaa, että mistä maasta View on lähtöisin. Videot ja musiikkiin liittyvä taide ovat olleet huolella tehdyn ja tyylikkään näköisiä alusta alkaen, vaikkei keikkoja tai kappaleita ole vielä niin paljon kertynytkään.

Keikka oli lopulta ilmeisesti loppuunmyyty (meillä oli nimet listassa, joten ei sen puolesta huolta) ja yleisö melko kolmikymppisen näköistä. Osallistujien juorujen perusteella myös aika kyllästetty musiikkialan muilla ammattilaisilla. Kuulin jonkun jopa tuhahtavan, että yleisöä oli niin paljon paikalla, koska "tästä artistista on nyt niin muodikasta tykätä". En ole kyllä koskaan ajatellut, että joku kuuntelisi tiettyä artistia sen takia, että sitä nyt vaan kuuluu kuunnella. En myöskään harmittele, jos oma lempiartistini tuleekin jonakin vuonna listakahinoihin mukaan. Hienoahan se vain on? Kommentoija oli varmaan mielestään ainoa tosifani vaikka takariviin pönöttämään jäikin. 

Muutamia takkuiluja keikalla oli, mutta siitä tuli vain sellainen olo, että ihana nähdä nouseva tähti onnellisena uuden edessä. Noin valmiin musiikin ja taiteen avulla on helppo kehittyä vielä keikkojenkin suhteen. Oli hauska hetki, kun autotune petti ja artisti totesi, että nyt kuulette, miltä suomalaisen miehen laulu kuulostaa ilman autotunea. Olenkohan koskaan kuullutkaan? En vältämättä! Osan keikasta vietin näiden pönöttäjäukkojen takana, mutta kun heidän eteensä alkoi tilaa tulla eikä se heitä kiinnostanut, niin siirryin aina vain edemmäksi ja kylläpä eturiveissä oli menoa! Mun pitää varmaan ihan opetella päästämään samalla tavalla irti! Kellonajasta huolimatta ei känniääliöitä tai sekavia ihmisiä juuri näkynyt ja musiikkityylin huomioiden tulin siitä kovin iloiseksi. Encore saatiin, mutta voisin kuvitella, että jos yleisö olisi vielä jäänyt hanakammin taputtamaan, niin keikka olisi vielä jatkunut uudemman kerrankin. Yllättäviä nössöilyhetkiäkin siis yleisön puolelta koettiin.

Taas ujostutti liikaa mennä artistia kiittämään.. Seisoskeltiin nolostuttavasti samassa (onneksi leveässä) oviaukossa keikan jälkeen, mutta uskalsin vain kaihoisasti vilkaista ja myöhemmin kadehtia toisen fanin Instagramiin laittamaa kaverikuvaa. </3 Ehkä ensi kerralla? Siinä hetkessä ei itseasiassa käynyt ollenkaan mielessä, että mitä sanoa saatikka että olisi tajunnut kaverikuvan tai nimmarin haluta. Tyhjää löi.

No sunnuntaina jatkui seikkailut! View'n keikan jälkeen oltiin nukkumassa ehkä neljän maissa ja herätys sitten yhdeltätoista. Nopea aamiainen ja pikapikaa siirtyminen Liisan sekä Susannan tykö Konepajan Brunon luonnonkosmetiikkamessuille. Nämä järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja sen vuoksi oli pieni viiden euron sisäänpääsymaksu. Sunnuntaina tosin pääsi kaksi yhden hinnalla. Olen pikkuhiljaa koettanut mikromuovien, ympäristön ja oman terveyteni vuoksi vaihtaa meikkejä ja pesuaineita mahdollisimman yksinkertaisiin tuotteisiin. Suurin osa päivittäisistä meikeistä on Laveraa Sokokselta/Cittarista, pesuaineet Urtekramia ja puhdistusaineet Ecoveria. Messuilta sain nyt sitten huulirasvan (maistuu pahalta, yhyy), päivärasvan ja muutaman minipakkauksen testattavaksi. Myös hyvinkin alkoholipitoisia vegaanisuklaita oli tarjolla. Todella laadukasta herkkua Tallinnasta! 

Messuilujen jälkeen lähdettiin Susannan kanssa kaksistaan tutkimaan Länsimetron pysäkkejä, päätyen Matinkylän O'Learysiin Oumph-purilaisille. Nyt väsyttää, mutta onneksi ensi viikkoon lukeutuu itsenäisyyspäivä, niin saa taas vähän huilia keikan ja hotelireissun merkeissä.

Suomen pisimmät liukuportaat Koivusaaressa. 76,2 metriä.